Harmaa talous

Vaimo oli jostain hommannut nuoren ja lihaksikkaan urheiluhierojan meille kotiin. Lumilautailijan ja tatuoidun merimiehen sekoitus levitti kannettavan sänkynsä meidän makuuhuoneeseemme ja hoiteli tunnin verran sekä vaimoa että naapurin rouvaa.

Makuuhuoneen oven raosta kuulin lihaskimpun kertovan puuhistaan. Korjailee kuulemma laajan tuttavapiirinsä autoja nuorempana hankkimallaan autonasentajan koulutuksella. Samalla sujuvat koti- ja taloremontit. Kevättalvella adonikselta kuluu aina pari viikkoa lapin hiihtokeskuksissa baarimikon hommissa. Hierojan koulutus on hankittu kymmenisen vuotta sitten Espanjassa.

Kyllä sitä perheettömän ja komean kelpaa. Tehdä sitä työtä mikä juuri sillä hetkellä maistuu. Ja jos ei muu työ maistu, niin siitä vaan vanhempien rouvien koteihin, rouvat puolipukeisiin ja kankkuihin kiinni. Oikein jouduin puristamaan hampaat narskahdellen yhteen etten olisi mennyt makuuhuoneen ovesta sisään kesken hierontasession latelemaan omia mielipiteitäni.

Kahden tunnin päästä rouvat huojuivat euforisessa tilassa olohuoneen sohvalle. Nuorukaisen käteen laskettiin sopiva nippu seteleitä, hierontapeti taiteltiin kasaan ja kannettiin autoon. Uusi tilaus tehtiin parin viikon päästä järjestettävien Tupperware-kutsujen lisäohjelmaksi.

Kun auton perävalot olivat risteyksestä kadonneet, pyysin vaimoa näyttämään kuitin suoritetusta maksusta. Kuittia ei tietenkään ollut. Pidin pitkän luennon harmaan talouden kirouksesta ja yhteiskunnan vapaamatkustajista. Yritin laskelmilla esittää miten paljon korkeampi meidänkin veroprosenttimme on siitä syystä että herra olkapäidenpuristelija ei osallistu yhteisten katujen rakentamiseen, joukkoliikenteen järjestämiseen, koulujen ylläpitoon tai eläkkeiden maksuun.

Vaimo yritti vapaamatkustajaa puolustella ja naapurinrouvakin yritti sanoa ettei kuitin puuttuminen vielä välttämättä veronkiertoa merkitse. Meikäläisen pitkän elämänkokemuksen mukaan tuollaiset jokapaikan höylät eivät koskaan rehellisesti toimi. Uskaltauduin arvelemaan että samainen henkilö todennäköisesti nostaa vielä työttömyyskorvaustakin suurimman osan vuotta.

Rouvat keräsivät tuohtuneena pyyhkeensä ja kylpytakkiensa helmat ja siirtyivät saunan lauteille väittäen että olin yksinomaan kateellinen mukavasti menestyvälle monitaiturille joka oli onnistunut tekemään elämästään ja työnteostaan niin mukavaa puuhaa. Minä tuhahtelin naisten hyväuskoisuutta ja hain jääkaapista Tallinnasta tuomani käsittämättömän halvalla ostetun oluttölkin.

Myöhemmin illalla kävelin huoltoasemalle viemään lottokupongin. Myynnissä oli julkaisu jossa esiteltiin maakunnan asukkaiden verotiedot. Uteliaisuuttani ostin lehden ja päätin näyttää vaimolle miten oikeassa olin ollutkaan hierontapalveluyrittäjän puolirikollisista taipumuksista. Oletin että herran tulot olisivat muutaman tuhannen euron luokkaa vaikka kuulemma monennäköisten töiden vuoksi ei edes lomaa ehdi pitää.

Hetken jo luulin että kyseessä olisi väärinkäsitys tai toinen samanniminen henkilö, kun verojulkaisu kertoi komistuksen ansainneen vuoden aikana suunnilleen yhtä paljon kuin minä parhaina työvuosinani. Ja kaiken tuon aivan rehellisesti verottajalle ilmoittaen. Ainoa selitys lienee, että todelliset tulot ovat vähintään kaksi kertaa ilmoitetun suuruiset. Eihän tuollainen yrittäjä sentään rehellinen voi olla. Minä en ainakaan sitä suostu uskomaan, en. Päätin säästää kahvirahat, kävelin kotiin ja otin jääkaapista toisen verottomana maahantuodun oluen. Jossain asioissa sitä on meikäläisen yritettävä päästä vähän halvemmalla.
-Kylmäsen Usko