Yrittäjän ja kuluttajan vapaus

Lähikaupan henkilökunnan kahvihuoneen ovi oli raollaan eilen kun yritin tehdä valintaa lauantaimakkaran ja valkosipulileikkeleen välillä. Satuin kuulemaan kun kauppiasyrittäjän tytär ja hänen luokkatoverinsa, joka viikonloppuisin myös työskentelee kyseisen kaupan kassalla, olivat melkeinpä tukkanuottasilla. Kiistaa käytiin sunnuntain työvuoroista. Kumpainenkin nuorista naisista olisi halunnut hoitaa kassavuoroa juuri sunnuntaina.

Siinä kassaneidit korottivat ääntään ja käyttivät sanoja jotka merkityksiltään sopivat paremmin gynekologin vastaanotolle kuin lähikaupan makkaratiskille. Nujakan seasta sain sen verran selvää, että kumpainenkin olisi halunnut kuitata tililleen sunnuntailta maksettavan tuplapalkan.

Muutama vuosi sitten käytiin laajemmillakin foorumeilla kiivassanaisia väittelyitä kauppojen sunnuntaiaukioloista. Argumentteina esiin nostettiin kaikki mahdollinen kristillisestä perinteestä perheenäitien alistamiseen saakka. Minun kaltaiseni kuluttajan kannalta aukiolon osittainenkin vapauttaminen on tuntunut pelkästään hyvältä ratkaisulta. Oma alle 400 neliön lähikauppani on sunnuntaisin auki puolesta päivästä iltayhdeksään ja sunnuntain iltakävelyllä tulee useinkin käytyä hankkimassa monenlaisia herkkuja iltapalaksi, vähän tarvikkeita maanantain aamupalalle tai unohtuneita astianpesuaineita, koiranruokia, nenäliinoja tai ulkotulia.

Kaupan henkilökunta on aina vaikuttanut järjestelyyn tyytyväiseltä. Henkilökunta on hoitanut sunnuntaivuoronsa samanlaisella innostuksella ja palveluhenkisyydellä kuin muinakin päivinä. Pienestäkin porukasta on löytynyt väkeä joka haluaa olla työssä sunnuntaisin. Niin kuin eilisestä nujakastakin oli nähtävissä, jopa enemmän kuin mielellään.

Kaupassa on sunnuntaisin asiakkaita jopa enemmän kuin arkisin. Kaksinkertaisen palkan maksaminen sunnuntaityöntekijöille taitaa jopa kannattaa. Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Tätä taustaa vasten kuulostaa merkilliseltä että nyt taas uudelleen käynnistetään keskustelu sunnuntain aukiolojen rajoituksista. Vaikka kyse olisikin aukiolo-oikeuksien lisäämisestä, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, että kauppiasyrittäjien ei mitenkään voida antaa itse päättää milloin kauppaansa auki pitävät. Miten ihmeessä poliitikot saataisiin ymmärtämään että yrittäjät osaavat päättää omista asioistaan?

Holhousyhteiskunnan ote tuntuu vielä vahvemmin oudossa alkoholipolitiikassa. Viime viikon uutisissa naapurikunnan ministeri kehtasi selostaa miten alkoholin haitat saadaan Suomessa pienenemään kun kaljaa myydään kaupoissa vasta yhdeksältä eikä aamuseitsemältä. Mikä ihme logiikka tässä on? Arveleeko arvon ministeri että muutama laitapuolen kulkija ehtii menehtyä tärinöihinsä ennen yhdeksää ja näin kaunistaa tilastoja poistuen alkoholistien pääluvusta? Muuta selitystä ei näkemykselle voi keksiä. Lisäksi rajoitus vaikeuttaa vähittäiskaupan toimintaa. Mihin olutpullot kätketään kahdeksi ensimmäiseksi aamun tunniksi? Vai edistetäänkö työllisyyttä palkkaamalla muutamaksi tunniksi jokaiseen kauppaan olutpullojen vartija? Ehkä tähän saadaan vielä valtion tukea.

Arvon ministerin toinen kuningasajatus kuului olevan, että mäyräkoiraa ei saa myydä halvemmalla litrahinnalla kuin yksittäistä pulloa. Mihin tämä sitten johtaa? No tietysti siihen että yksittäisiä pulloja ei enää myydä, pelkästään isompia pakkauksia. Ja kun yhden viikoittaisen lauantaisaunaoluen ostaja haikailee annoksensa perään, on se yhtäkkiä sosiaali- ja terveysministeriön määräyksestä vähintään kuusinkertaistunut. Sellaista tervehdyttävää alkoholipolitiikkaa tässä maassa harjoitetaan.
Kylmäsen Usko