JOHTAMISOPPIA PIENIAIVOISILLE

Nalle Puh ja johtamisen taito
Roger E. Allen
WSOY 1997

Lukuisissa lastenkirjoissa on monta tasoa. Lapset lukevat satuja elämyksellisinä ja jännittävinä tapahtumasarjoina, aikuiset yrittävät kaivaa tarinoista esille niihin mahdollisesti piilotettuja syvempiä merkityksiä tai filosofisia viestejä ja elämänohjeita. Lokki Joonatan, Pikku Prinssi, Peppi Pitkätossu tai Muumi-kirjat kuuluvat tähän kategoriaan.

Monet viime vuosien aikana kehitetyt johtamisen teoriat ovat erkaantuneet arkipäivästä ja tehneet johtamisen opiskelusta salatiedettä, jota on vaikea ymmärtää. Allen sanoo haluavansa kirjallaan korostaa johtamistyön yksinkertaisimpia perusasioita ja niiden arvoa yrityksen menestymisessä.

Kirja määrittelee ja sijoittaa Nalle Puhin maailmaan johtajan työn kuusi tehtävää, jotka ovat tavoitteiden asettaminen, organisointi, motivointi, kehittäminen, kommunikointi ja kuudentena seuranta ja analysointi. Itse johtamistyötä Allen vertaa hunajan hankintaan.

Allen perustelee johtamisopastuksen sijoittamista satumaailmaan ja Puolen Hehtaarin metsään sillä, että tarkoituksena on tutkia johtajan kuutta tehtävää uudessa ympäristössä, koska lukija tällöin pystyy ajattelemaan niitä eri tavalla kuin ennen ja työn perusasiat avautuvat selkeiksi ja ymmärrettäviksi.

Kirjassa viitataan myös monien muiden erilaisia liikkeenjohdon teorioita kehittäneiden amerikkalaisten teoksiin. Useimpia mainituista teoksista ei ole suomennettu, joten ne esitetään tekstissä alkuperäisillä englanninkielisillä nimillään. Outo yksityiskohta sinänsä.

Kirjan tavoite on selvä. Jos johtamistyön perusasiat esitetään niin yksinkertaisesti, että pienillä aivoilla varustettu, yksinomaan hunajaa ajatteleva karhukin ne ymmärtää, niin selkeyden aste on varmasti riittävä kenelle tahansa muullekin. Mutta lieneekö motivaatio kirjan lukemiseen kovin korkealla, jos kohderyhmä on ilmiselvästi valittu näin?

Kirja on ehkä viihdyttävää luettavaa fanaattiselle Nalle Puh-kirjojen ystävälle, mutta yrityksen toimivan johdon työpöydille en rohkenisi kirjaa jakaa. Naiiviudessaan se on lähinnä mielenkiintoinen kuriositeetti johtamistaidon omaperäisimpien ja oudoimpien oppaiden joukossa.

Lukijalle tulee myös mieleen, että jos Amerikassa elämänura on valittava jo ensimmäisinä kouluvuosina, on kirja ehkä juuri lukemaan oppineiden tulevien liikkeenjohtajien oppikirjaksi sopiva.

Melkeinpä kannustaisin tarttumaan ennemminkin perinteisiin A.A. Milnen Nalle Puh-kirjoihin ja lukemaan muutaman niistä. Johtamistyö on helpompaa ja sitä jaksaa tehdä paremmin, kun ajatukset pystyy välillä irrottamaan arkisen työpäivän ongelmista.

Mitähän Nalle Puh-hahmon alkuperäinen luoja, A. A. Milne sanoisi Allenin teoksesta? Kääntyisikö kirjailija haudassaan?
Anna Mäki