Demokratia on huono järjestelmä

Johtamisen tulevaisuus
Alkuperäisteoksen nimi The Future of Management
Gary Hamel
Talentum Media Oy 2007

Johtaminen - ja varsinkin ihmisten johtaminen - on yleensä varsin kulttuurisidonnaista toimintaa. Työntekijöiden tausta, kasvatus ja arvomaailma ratkaisevat, mikä heitä motivoi ja mikä saa heidät yrittämään parhaansa. Eri kulttuuritaustasta tulevien johtamisgurujen laatimat strategiat tuntuvat tästä syystä usein keinotekoisilta tai jopa utopistisilta ja oudoilta.

Toisaalta maailma muuttuu ja pienenee. Kulttuurierot hälvenevät tai ainakin niitä ymmärretään nykyisin ja tulevaisuudessa entistä paremmin.

Yhdeksi maailman tunnetuimmista johtajuuden asiantuntijoista ja uudistajista ilmoittautuva Gary Hamel innostaa lukijaa miettimään johtamistapojen välttämätöntä muutosta maailmassa, jossa työntekijöiden ja ostajien motivaation lähde ei enää ole pelkkä raha ja asema, vaan oman luovuuden hyödyntäminen, kehittyminen ja yhteisöllisyys.

Hamel kyseenalaistaa kansanvaltaisen demokratian edut yhteiskuntajärjestelmänä ja lainaa Winston Churchilliä, jonka mukaan demokratia on varsin huono järjestelmä, mutta kaikki muut järjestelmät ovat vielä huonompia. Hamel taitaa uskoa löytäneensä uusia ylivertaisia johtamistapoja, jotka päihittävät vanhakantaisen yritysdemokratian periaatteet mennen tullen.

Hamelin perusviesti on, että yrityksen on uudistuttava ja uudistuminen tapahtuu käyttökelpoisten innovaatioiden kautta. Innovaatioita syntyy vain jos työntekijöille annetaan mahdollisuus yrittää parastaan. Keinot, joilla työntekijät saadaan sitoutumaan yritykseen, tuntemaan sen tavoitteet omakseen ja tekemään parhaansa, ovatkin sitten jo vankasti kiinni kulttuurissa. Tämän erilaisuuden Hamel on jättänyt - ehkä tietoisesti - kokonaan huomioimatta.

Kirjan mielenkiintoiset esimerkit valottavat suomalaistenkin tuntemien suuryritysten johtamistapoja.

Kalifornialainen yritys Google, joka tunnetaan internetin käytetyimmästä hakuohjelmasta, käyttää henkilöstön rekrytoinnissa periaatetta, jolla estetään keskinkertaisuuksien pääsy työhön yritykseen. Perustajat pitävät keskinkertaisia työpaikan hakijoita vaarallisina, sillä "jos yksi pääsee sisään, hän avaa portit muillekin". Henkilövalinnoissa halutaan ottaa huomioon vain kaikkein älykkäimmät hakijat. Suomalainen mielenlaatu tuskin nostaisi kyseisen kaltaisin periaattein toimivaa yritystä arvostetuimpien joukkoon. Mieleen tulevat lähinnä eräät toisen maailmansodan aikaiset rekrytointiperiaatteet.

Keski-ikään ehtineessä lukijassa syntyy ensin vahva kiinnostus Hamelin esittämiä ajatuksia ja näkemyksiä kohtaan, mutta parinsadan sivun jälkeen iskee vastareaktio. Tuntemuksen muuttumista voi verrata siihen nautintoon, jonka nälissään saa, kun käteen ojennetaan ensimmäinen hampurilainen ja siihen kuvotusta lähentelevään tunteeseen, kun viidettä hampurilaista pakkosyötetään.

Kirja saa suomalaisen yrittäjän, johtajan ja työntekijän kysymään, ovatko innovointi ja tehokkuus sittenkään itseisarvoja? Voidaanko yrityksen itselleen asettamat tavoitteet saavuttaa toisinkin? Onko kaikki vanha romutettava uuden tieltä?

Yli 300-sivuinen teos kannattaa ilman muuta kahlata läpi. Se herättää paljon ajatuksia ja on lukemisen arvoinen. Johtaako lukeminen sitten Hamelin ajatusten omaksumiseen vai niiden vastustamiseen, onkin jo toinen asia.
anna.maki@y-lehti.fi