SOTASTRATEGIAT JA KILPAPURJEHDUS KONE OY:N JOHTAMISOPPEINA

Koneen Ruhtinas – Pekka Herlinin elämä

John Simon

2009 Kustannusosakeyhtiö Otava

Pekka Herlin sanoi oppineensa paljon Sodan ja Rauhan kenraali Kutusovista, joka antoi joukkojensa tehdä työn ja voittaa sodan, eikä mennyt turhaan häiritsemään hyvien miesten taistelua. Toinen johtamisen kulmakivi Herlinin mielestä oli tarkka seuranta. Kerran kuussa käytiin läpi jokaisen tulosyksikön tila ja tehtiin saman tien tarvittavat päätökset korjauksista.

Kone Oy on ollut Herlinin suvun hallinnassa 85 vuotta. Kaikki nämä vuosikymmenet yritys on toiminut samalla toimialalla. Nokia oli pelkkiä kumisaappaita ja autonrenkaita siinä vaiheessa kun Pekka Herlinin johtama Kone Oy oli jo vauhdilla valloittamassa maailmaa.

Pekka Herlin saunoi Pääesikunnan kenraaliluutnantti Aimo Pajusen kanssa ja halusi pohtia sotilas- ja yritysstrategian eroja ja yhteneväisyyksiä. Miehet tulivat lopputulokseen, että kumpaisenkin tavoitteena on voitto. Toinen merkittävä johtopäätös oli, että yritystoiminnan tulisi ottaa oppia sodankäynnistä tiedustelun osalta. Tunnusteleminen, tiedusteleminen ja sen selvittäminen, mikä uusilla markkinoilla odottaa, oli Herlinin mielestä ensiarvoisen tärkeää, tässä oli opittavaa sodankäynnistä. Kone Oy:n ensimmäinen ulkomainen tytäryhtö perustettiin 50-luvun lopulla Ruotsiin.

Myös kilpapurjehduksen toimintatavat vaikuttivat Herlinin johtajanominaisuuksiin. Hän säilytti roolinsa kapteenina, mutta antoi miehistön hoitaa niitä tehtäviä, joissa kukin oli parhaimmillaan.

John Simonin kirjoittama kirja on paitsi kuvaus epätoivoisesta ja lopulta epäonnistuneesta pyrkimyksestä yhdistää vaativa työelämä ja perhe, myös ainutlaatuinen kuvaus Suomen teollisuuden kansainvälistymisestä yhden yrityksen kautta tarkasteltuna.

Tänä päivänä pohditaan presidentin johtamien kauppavaltuuskuntien merkitystä kansainvälisen kaupanteon edistämisessä. Aikanaan Herlinin miehet kulkivat presidentin kanssa maailmalla tai huolehtivat liikekumppanien kestitsemisestä yhteistyössä valtionjohdon kanssa. Presidentin ja keskeisten poliitikkojen panos teollisuusmarkkinoilla oli Kekkosen aikaan merkittävä. Pekka Herlinin appi Kustaa Vilkuna asettui vuoden 1956 vaalitaistelun aikana tukemaan Kone Oy:tä siten että Kekkosen suosima Wärtsilä hävisi kilpailun suuresta Helsingin kaupungin satamanosturikaupasta. Wilhelm Wahlfors veti pois tukensa Kekkoselta hävittyään kaupan. Vuoden 1962 vaaleissa Herlinit tukivat Kekkosta voimakkaasti ja arkistoista löytyy suuri määrä kirjeenvaihtoa, jossa Herlin ja Kekkonen keskustelevat valtion vientituesta, verotuksesta ja rahapolitiikan muutoksista. Myös monenlaiset lahjat vaihtavat omistajaa käytyjen yhteistyökeskustelujen yhteydessä. Lahjonnasta tai päivänvaloa kestämättömien kytkosten syntymisestä ei tuona aikana puhuttu eikä poliitikoilla ollut tapana erota tämänkaltaisten suhteiden paljastumisen myötä. Toisaalta kukaan ei heitä tästä syytellytkään.

Kone Oy laajeni yritysostojen kautta 60-80-luvulla ja toimii tällä hetkellä yli 40 maassa. Yritys on tehnyt merkittävää tuotekehitystyötä, joka on vaikuttanut hissialan kehitykseen kaikkialla maailmassa.Vastaavanlaisen kansainvälisen laajentumisen yritysostojen kautta Nokia aloitti vasta 20 vuotta Kone Oy:tä myöhemmin.

Monien menestyneiden yritysten historiasta löytyy kapinallinen persoona, joka ei ole sopeutunut yhteiskunnan ja yhteisön sääntöihin. Kulosaaren Yhteiskoulun rangaisuskirjasta löytyy 30 merkintää Pekka Herlinistä. Rankaksi perheelle tilanteen teki, että Pekan isä kuului koulun perustajiin.

Ennen vastuun ottamista Kone Oy:n toiminnasta Pekka Herlin ehti kokeilla pienyritystoimintaa – tosin ilman sen mittavampaa menestystä. Opiskeluaikanaan hän oli mukana perustamassa hirsitaloja valmistavaa firmaa, oli osakkaana autonjousia valmistavassa yrityksessä ja meni mukaan elintarvikealan yritykseen, jonka oli tarkoitus valmistaa silakasta makkaraa.

Vuonna 2006 Nobelin rauhanpalkinnon saanut Bangladeshiläinen taloustieteilijä Muhammed Yunus uskoo nykykapitalismin itsekkyyteen perustuvien ongelmien korjaantuvan sosiaalisen bisneksen edistämisellä. Yunus esitti näkemyksiää pari viikkoa sitten järjestetyillä Euroopan kehitysyhteistyöpäivillä. 70-luvulla Pekka Herlin korosti yrityksen kasvun merkitystä myös yritystoiminnan sosiaalisen vastuun kannalta. Jos yritys ei kasva, se ei kykene antamaan työntekijöilleenkään turvattua toimeentuloa. Kasvun tarkoitus oli koitua kaikkien yrityksessä työskentelevien hyväksi. -Emme voi edellyttää solidaarisuutta henkilökunnalta ellemme ole vastavuoroisesti sosiaalisia, painotti toimitusjohtaja Herlin.

Pekka Herlin teki merkittävän työn Suomen teollisuuden edunvalvojana toimiessaan sekä STK:n että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton hallituksissa.

Vaikka Pekka Herlin sai mahdollisuuden kehittää kansainvälistä hissiyhtiötä isänsä ja isoisänsä ansiosta, kohdistui Pekka Herlinin arvostus yksinomaan isoisään. Isäänsä hän ei erityisemmin arvostanut, mutta isoisäänsä hän piti hienona ihmisenä. Herlinin suvussa arvostus näyttääkin kohdistuvan säännönmukaisesti kahta sukupolvea taaksepäin. Omien vanhempien kritisointi taitaa olla suvussa sääntö. Pekka Herlinistä tuli yrityksen hallituksen puheenjohtaja vuonna 1987. Perheen vanhin poika Antti otti samaisen tehtävän vastaan vuonna 2003. Vallanvaihdos ei syntynyt ilmaan suurta perheensisäistäö draamaa ja lopullisia välirikkoja.

Antti Herlin muistelee, että ensimmäinen asia, jonka hän isältään oppi, oli olla arvioimatta ihmisiä sen mukaan mitä he tekevät, vaan miten hyvin he sen tekevät. Toisaalta monet perheenjäsenet kertovat Pekan tuominneen ja leimanneen ihmisä kelvotomiksi halkuamatta edes tutustua heihin.

Pekka Herlin oli paitsi kovapintainen liikemies ja yrittäjä, niin myös maanviljelijä, kalastaja ja purjehtija, joka ymmärsi luonnonvoimien mahdin suhteessa ihmisen pyrkimyksiin.

Kirja on mielenkiintoista luettavaa ja hyvä kuvaus Suomen itsenäisyyden ajan yritystoiminnan historiasta. Yrittäjyyden ja perheen yhdistäminen näyttää olleen haasteellinen tehtävä jo melkein sadan vuoden ajan.
Anna Mäki