Toiveikkaasta tarjonnasta kysyntävetoisuuteen
09/2005”Kehittämisestä kasvuun”
Leila-Mari Ryynänen sekä työryhmä
KTM:n elinkeino-osaston julkaisu 2004
Kauppa- ja Teollisuusministeriön selvitykset eivät välttämättä kuulu pienyrittäjän iltalukemisiin. Joskus on kuitenkin mielenkiintoista pyrkiä näkemään oma yrityksensä osana yhteiskunnan talouskasvun tekijöitä.
Suomalaisyritysten innovatiivisuutta on ainakin meidän suomalaisten keskuudessa viime vuosikymmeninä vuolaasti kiitelty. Nokia on onnistunut nousemaan maailman huipulle tuotekehityksellään ja suomalaisen bioalan keksintöjen menestyksestä ollaan jo ehditty ylpistyä.
KTM:n raportissa surraan sitä että yritysten kehittämisessä on suuntauduttu liikaa innovointiin ja unohdettu yritysten koon kasvattaminen. Kasvulla ei tässä yhteydessä tarkoiteta prosentuaalista kasvua vaan pääsyä olemattoman kokoisilta kotimarkkinoilta kansainvälisille päämarkkinoille.
Tuotteiden, teknologioiden ja bisneskonseptien elinikä lyhenee jatkuvasti. Jotta innovaatioihin kulutetut investoinnit saataisiin takaisin, tulee kriittinen koko saavuttaa reippaasti entistä lyhyemmässä ajassa.
Kehittämisestä Kasvuun –selvitys kritisoi suomalaista yritystukipolitiikkaa ja pelkää turhan tukiraha-bisnesalueen syntymistä. Tässä uhkakuvassa pienyrityksille muodostuu tavaksi elellä kehityshankerahoituksesta toiseen, loputtomiin ilman merkittävää kaupallista läpimurtoa.
Juuri kun pienyrittäjäksi aikovat henkilöt on onnistuttu kasvattamaan kehittämislähtöiseen ajatteluun ja tuoteinnovaatioiden tärkeyden ymmärtämiseen, ryhdytäänkin vaatimaan aggressiivista maailmalle rynnistämistä ja pääomamarkkinoiden tarpeiden huomioimista. Selvitys vaatii siirtämään yritysten riskinoton painopistettä teknologian kehittämisestä sen soveltamiseen ja keksijöiden vaihtamista kaupallistajiin. Kirjoittajien uusi taisteluhuuto tuntuu olevan ”V2C!” –Venture to Capital!
Vuosikaudet pienyrittäjiä on muistutettu siitä että kasvu ei ole itsetarkoitus. Selvityksessä mennään toisen äärilaidan näkemykseen, jonka mukaan ilman kasvua ei ole mitään. Osaamisintensiivisyys nähdäänkin yhtäkkiä vaarana jota olisi vältettävä.
Selvityksen laatijat tuntuvat ajoittain melkeinpä väheksyvän sinnikkäästi puurtavia pelle pelottomia jotka jaksavat uskoa omiin keksintöihinsä ja pistävät itsensä ja omaisuutensa likoon luodakseen jotain uutta. Kirjoittajien mukaan innovaatio olisi parissa vuodessa puskettava päämarkkinoille pilotointiin ja haettava kansainvälisiä referenssejä.
Lopputulemana tekijät ehdottavat kasvuyritysten kehittämiseen tarkoitetun rahan ohjaamista päämarkkinoille suuntautuvan innovaatioketjun kehittämiseen ja testaamiseen. Toiminnan hallinnointiin pitäisi kuulemma perustaa päämarkkinoille innovaatio-ohjelmia. Operatiivinen toimija olisi tekijöiden ehdotuksen mukaan Tekes.
Yleensä iltalukemisistaan tietää onko kyseessä fakta vai fiktio. Tämän teoksen kohdalla ei asiasta voi olla aivan varma.
-Anna Mäki
