Opetetaan mies johtamaan naista?

”Mies naisten johtajana”

Barbro Dahlbom-Hall

Bokförlaget Natur och Kultur, Stockholm 1992

Suomenkielinen laitos Yliopistopaino 2000

Kun kirjassa otsikon mukaan pohditaan miehen asemaa ja tehtävää naisten johtajana, häivähtää mielessä ajatus että teos on kirjoitettu vähintäänkin kaksi sukupolvea sitten. Kirjan suomenkielisellä laitoksella on kuitenkin ikää vain muutama vuosi ja alkuperäinen versio on lisäksi peräisin tasa-arvon luvatusta maasta, Ruotsista!

Ruotsalaisen naisasialiikkeen kuvittelisi estäneen kyseisen kaltaisen kirjan julkaisemisen sovinismiin ja sukupuolen halventamiseen perustuen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt ja kyseinen teos on suomennosta julkaistaessa saanut jopa esipuheen kirjoittajaksi professori Satu Lähteenmäen Turun kauppakorkeakoulun johtamisen laitokselta.

Kirja on kirjoitettu miehille ja kirjoittaja on nainen. Kirjoittajan mukaan teos on tehokkaasti tiivistetty ja lukemiseen kuluu aikaa korkeintaan parisen tuntia. Siis kohderyhmänä ovat kiireiset miesjohtajat joilla ei ole käytettävinään liiemmälti aikaa naisen sielunelämään perehtyäkseen.

Kirjan tavoitteena on selostaa niitä erityistarpeita ja ehtoja joita naiset asettavat johtajuudelle sekä auttaa sukupuolikulttuurien yhteentörmäysten estämisessä. Perusolettama kirjassa on että johtajat ovat pääsääntöisesti miehiä. Kirjoittajan mukaan naiset haluavat johtajia, jotka tiedostavat vastuunsa alaistensa johtamisesta uralla eteenpäin. Miesjohtajan on varottava tilannetta jossa hänestä tulee suuri isähahmo, jolla on pikkutyttöjä alaisinaan. Naiset haluavat aikuisen johtajan, joka ottaa vastuun ja on kypsä, rohkea ja empaattinen ja joka antaa suoraa ja rehellistä palautetta.

Kirjan teksti pistää ihmettelemään millaisen johtajan miehet sitten haluaisivat. Luultavasti autoritäärinen johtaja menestyy paremmin miespuolisten alaisten kanssa toimiessaan. Armeija koulii miehet kyselemättömään ja kritiikittömään esimiehen näkemysten kunnioittamiseen ja suoran käskyttämisen hyväksymiseen. Naiset käyttävät vastaavan ajanjakson perheen arkielämän pyörittämiseen, jossa tärkeimmiksi ominaisuuksiksi muodostuvat kyky tehdä useita asioita yhtä aikaa ja koordinoida kokonaisuutta.

Naispuoliset alaiset tarvitsevat enemmän keskusteluja ja ratkaisujen perusteluja kuin miespuoliset kollegansa. Myös kannustaminen ja arvostuksen saaminen auttavat naista menestymään urallaan. Kirja nostaa esille yleisiä sukupuolirooleja koskevia kulttuurisia käskyjä jotka ovat erilaisia miehille ja naisille. Naisille kuuluu käsky että heidän pitää olla tyttöjä. Se tarkoittaa että heidän pitää olla päteviä, hiljaa, terveitä, puhtaita, kilttejä, iloisia, uskollisia ja lojaaleja. Miehille sukupuolimallien käsky kuuluu, että heidän pitää olla vahvoja, heidän pitää puhua, ajaa, hallita, olla aggressiivisia ja aktiivisia.

Hyvän johtajan on tunnistettava nämä erot ja muokattava johtamistyyliään niiden mukaan. Kirjoittaja ilmeisesti olettaa että naiselle lankeaa luonnostaan kyky johtaa naista tarvittavalla tavalla ja että naisia ei miesvaltaisten organisaatioiden johdossa ole.

Hyvästä tarkoituksestaan ja lukuisista viisauden siemenistään huolimatta teos ärsyttää ainakin naispuolista lukijaa ja antaa jossain määrin vanhakantaisen kuvan yritysorganisaatioista ja naisen asemasta niissä. Miehille annetut johtamisvinkit kannattaa kuitenkin testata käytännössä. Ei siitä ainakaan haittaa ole.
-Anna Mäki