TYÖVOIMA VANHENEE KÄSIIN

”Kyvyistä kiinni – Ikäjohtaminen yritysstrategiana”

Ilmarinen, Lähteenmäki, Huuhtanen

Talentum Media Oy 2003

Tästä eteenpäin, vuoteen 2025 saakka yli 50-vuotiaat työntekijät muodostavat suomalaisen työvoiman suurimman ryhmän ja alle 25-vuotiaat pienimmän. Suuressa osassa yrityksiä tullaan lähivuosina kokemaan se tilanne että lähes kaikki yrityksen avainhenkilöt jäävät yhtä aikaa eläkkeelle.

Jotta suomalaisten eläkkeet pystyttäisiin jatkossakin maksamaan ja yrityksille riittäisi työntekijöitä, tulisi keskimääräistä työssäoloaikaa pidentää useilla vuosilla. Samaan aikaan nuorisoa kuitenkin kannustetaan kouluttautumaan nykyistä paremmin ja lähes jokaisella on myös riittävät taloudelliset mahdollisuudet jatkaa opiskeluaan niin pitkään kuin haluaa. Vanheneva työväki siis taitaa olla avainasemassa myös siinä tilanteessa, kun mietitään siirtolaispolitiikan vaikutusta työmarkkinoiden kehitykseen. Jostainhan väkeä on saatava kattamaan työvoiman tarve yrityksissä ja julkisella sektorilla.

Perinteinen käsitys työpaikan hierarkiasta on se, että johtaja on yleensä alaistaan vanhempi. Auktoriteetti on ainakin aiemmin hankittu ikä- ja työvuosia keräämällä. Nykypäivän tilanne työmarkkinoilla on tältä osin selkeästi muuttunut. Nuorten uraohjusten eteneminen johtotehtäviin on nopeaa ja kummallakin osapuolella, sekä vanhenevalla alaisella että nuorella johtajalla on paljon haasteita uudessa tilanteessa. Avainsana on toinen toisensa arvostaminen.

Kirja pyrkii hyvällä tavalla kannustamaan uudenlaisen työpaikkakulttuurin luomisessa. Kulttuurin, jossa eri ikäiset työyhteisön jäsenet voivat luontevasti ja luottavaisesti sekä luovuttaa että vastaanottaa tietoa toisiltaan. Kirja auttaa rakentamaan yritykselle ikästrategian.

Seniori-ikäisten työntekijöiden näkemys hyvästä työntekijästä on erilainen kuin nuoren sukupolven. Työaikojen noudattaminen esimerkiksi tuntuu vanhemman ikäpolven edustajasta välttämättömyydeltä. Nuoriso taas on tottunut kommunikoimaan tietokoneen välityksellä ja tekemään töitä siellä missä sattuvat olemaan.

Yksilöllisten tekijöiden merkitys korostuu iän myötä. Erilaiset elämänkokemukset, työhistoria, ongelmista selviämiskeinot ja terveydentilan muutokset lisäävät työntekijöiden erilaisuutta.

Ikääntyvällä työntekijällä tarkoitetaan kirjassa 45 vuotta täyttänyttä henkilöä, jonka terveyden, toimintakyvyn ja osaamisen vahvistamiselle tämä ikä on erityisen suotuisa vaihe. Ikääntyneeksi työntekijäksi määritellään 55 vuotta täyttänyt. Tutkimusten mukaan kahdelle kolmasosalle 55 vuotta täyttäneistä on tyypillistä heikentynyt terveydentila. Ikääntymiseen liittyvä terveydentilan heikkeneminen sinänsä ei vähennä työntekijän arvoa, mutta henkilövastuisten esimiesten haasteellinen tehtävä on sopeuttaa työtehtävät yksilöjen elämän- ja terveydentilan mukaisiksi.

Esimieskoulutuksessa ei yleensä ole kursseja ikääntymisestä tai vanhenemisesta. Tähänkin on syynä se, että on ajateltu esimiesten olevan pääosin varttunutta väkeä ja tuntevan omasta kokemuksestaan ikääntymiseen liittyviä asioita. Tämä ei, kuten sanottua, enää pidä paikkaansa.

Teos antaa nuorellekin johtajalle keinoja ja työvälineitä selvitä hallitusti työntekijöiden ikääntymisestä ja sukupolvien vaihtumisesta työpaikalla. Kilpailu markkinoilla voitetaan kokemuksen avulla ja hiljaisen tiedon siirtymisestä eteenpäin on osattava huolehtia.

Kirjan kolme kirjoittajaprofessoria ovat kaikki kokeneita omalla alallaan ja riittävän iän saavuttaneita ollakseen nähneet myös itse sukupolvien vaihtumisen suomalaisessa työelämässä.


Anna Mäki