Osaaminen on tulevaisuuden kilpailutekijä

Useimmat yritykset täyttävät jo 90-luvun kilpailutekijät. Ne ovat asiakaslähtöisiä, tuotteet ovat hyviä ja hinnat kilpailukykyisiä. Millä enää voidaan kilpailla?

- Yrityksessä oleva osaaminen ja ennen kaikkea sen kyky käyttää hyväkseen kaikki siellä oleva tieto ja tietämys ovat ensi vuosikymmenen kilpailuetu, tekniikan tohtori Leenamaija Otala sanoo. Tuottavuuteen ja tehokkuuteen ei enää päästä suoritusta toistamalla kuten teollisen aikakauden tuotannollisessa toiminnassa. Tuottavuus syntyy siitä, että olemassa olevaa tietoa osataan yhdistää uudella tavalla ja luoda siten uutta tietoa tai uusia tapoja tehdä asioita.

Osaamisesta on hyötyä vain silloin, kun se otetaan käyttöön. Yrityksissä on luotava olosuhteet, joissa työntekijät pääsevät käyttämään ja jakamaan osaamistaan sekä olosuhteet, jotka houkuttelevat osaajia taloon. Jo nyt monilla aloilla on pulaa osaajista, eikä edes raha välttämättä houkuttele huippuammattilaisia.

- Raha tuottaa vain hetkellisen mielihyvän, mutta ei riitä pitemmän päälle, Otala sanoo. Yritysten työntekijöitä haastatellessa tärkeimmiksi työviihtyvyyteen vaikuttaviksi tekijöiksi ovat selvästi nousseet palautteen saaminen ja mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön.

Yhdessä tekemällä oppii

Yksinäisten työn sankarien aika on ohi, nyt vannotaan tiimityön nimeen. Yhdessä tekeminen on välttämätöntä, jotta merkittävä osa ihmisten hallussa olevasta tiedosta, niin sanottu hiljainen tieto, välittyisi. Hiljaiseksi tiedoksi nimitetään sitä, mitä me olemme tottuneet sanomaan kokemukseksi, tietoa, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Osaamisen kehittäminen on jokaisen omalla vastuulla. Yrityksen johtaja on tärkeässä asemassa luodessaan osaamisen jakamiselle ja uuden osaamisen omaksumiselle otolliset olosuhteet, mutta väkisin ei kenenkään päähän voi oppia ajaa.

- Jokaisella työntekijällä tulisi olla selvillä, mitä osaamista tarvitsee jatkossa työssään. Se jo ohjaa alitajuntaa poimimaan informaatiotulvasta tarpeellista tietoa. Se myös ohjaa oppimaan tarvittavia taitoja. Jokaisella tulisi olla henkilökohtainen oppimissuunnitelma, joka käydään läpi kehityskeskusteluissa esimiehen kanssa ja jonka toteutumista myös seurataan säännöllisesti. Kerran paperille laitettu suunnitelma alkaa yleensä toteuttaa itseään, Leenamaija Otala sanoo.

Uuden oppimisen tiellä on yleensä väärä asenne. Fyysisiä esteitä ei terveen ihmisen oppimiselle ole, sillä vielä yhdeksänkymppisen aivot toimivat mainiosti ja ihmisen oppimisvalmiudet kasvavat jopa kuuteenkymmeneen ikävuoteen asti.

- Oppimiskyky ei rajoitu kouluun eikä mihinkään tiettyyn ikään. Ihmisellä on mahdollisuus kouluttaa itseään ja suorittaa erilaisia tutkintoja joustavasti elämäntilanteiden mukaan. Oppimiskyky ei katoa, jos sitä harjoitetaan, Leenamaija Otala korostaa.

Yhteiskunnan muuttuessa ihmisen on oltava valmis menemään muutokseen mukaan. Työsuhteet ovat usein lyhytaikaisia ja vaativat jatkuvasti uusien asioiden omaksumista. Oikea asenne auttaa selviämään muutoksesta voittajana.

- On otettava vastuu omasta elämästä ja omasta työstä. Sitä ei voi tehdä kukaan muu.

Leenamaija Otala luennoi Yritysneuvonnan Kehittämisohjelman avaustilaisuudessa Turussa.

Yrittäjyysvuosikymmen yrityskoulutus-lehti 1/99